Loisteho
Windesol - Tuuli- & aurinkovoima tietosanakirja
Sisällysluettelo |
Yleistä
Vaihtovirtapiireissä loisteho (tunnus Q) kuvaa jännitteen U ja sähkövirran I vaihe-erosta johtuvaa näennäistehon S ja pätötehon P eroavuutta. Loistehon SI-yksikkö on vari. Loisteho voidaan laskea tehollisen jännitteen, tehollisen sähkövirran ja vaihe-eron sinin tulona.
S² = P² + Q²
Q = U·I·sinφ
Loisteho ei ole työtä tekevää tehoa (toisin kuin pätöteho). Loistehon siirtäminen kuormittaa kuitenkin sen aiheuttaman virran takia siirtojohtoja.
Kapasitiivinen kuorma aiheuttaa kapasitiivista loistehoa, ja induktiivinen kuorma induktiivista loistehoa. Samassa virtapiirissä syntyessään nämä kumoavat toisensa. Koska esimerkiksi sähkömoottoreissa on induktiivista kuormaa, niiden aiheuttama loisteho kompensoidaan kondensaattoreilla, jotka luovat kapasitiivista loistehoa.
Voidaan ajatella myös että induktiivinen kuorma kuluttaa loistehoa ja kapasitiivinen kuorma tuottaa loistehoa. Loistehoa tuotetaan yleensä sähkökeskuksiin asennettavilla automaattisilla kondensaattoriparistoilla, jotka kytkevät verkkoon kondensaattoreita aina tarvittaessa.
Resistiiviset kuormat, kuten lämpöpatterit ja muut sähkövastukset kuluttavat vain pätötehoa.
Reaktanssi
Reaktanssi kuvaa kelan tai kondensaattorin vaihtovirtavastusta. Reaktanssin laskeminen on syytä osata, kun lasketaan esim. kondensaattorikompensointia. Ideaalinen tilanne on, kun sekä induktiivinen, että kapasitiivinen reaktanssi ovat yhtäsuuret, jolloin cosφ=1
Induktiivinen reaktanssi lasketaan kaavalla Xl = 2·π·f·L Kapasitiivinen reaktanssi taas kaavalla Xc = 1/(2·π·f·C)
Energian tuotanto
Induktiogeneraattorit tarvitsevat loistehoa generaattorin magnetoimiseen. Muummoassa Hannevindin voimalat tarvitsevat loistehoa toimiakseen. Loistehon kulutus on n. 10-30% generaattorin nimellistehosta, ja se tuotetaan yleensä suoraan voimalassa olevalla kondensaattoripatterilla.
